|
Lasikuitupuskurin valmistus |
|
|
|
|
Kirjoittanut Teppo Näyhä, Vesa Heikkinen / ML
|
|
23.05.2007 |
|
Tässä jutussa rakennetaan lasikuidusta etupuskuri IS 200 Lexukseen käyttäen alkuperäisen puskurin yläosaa muottina. Alaosaksi liitetään Opel Vectran Lotus -puskuri jonka valmis muotti oli käytettävissä. Puskurin hinnaksi tuli noin 150-180 euroa ja tunteja tekoon käytettiin noin 130.
Yläosan teko 
| Autosta irrotetaan alkuperäinen puskuri jonka yläosa teipataan maalarinteipillä halutulta korkeudelta josta muotti otetaan. Päälle kerros kirkasta pakkausteippiä johon hartsi ei tartu kovin tiukkaan. | 
| Alla käytin maalarinteippiä, koska maalarinteipin liimapinta on huonompi kuin pakkausteipissä, näin yritetään välttää puskurin maalin irtoamista. | 
| Teippaamisen jälkeen suojataan muu puskuri esimerkiksi muovilla, ettei laminointivaiheessa sotketa turhaan alkuperäistä puskuria. | 
| Aloitetaan lasikuidun laminointi. Hartsin sekaan laitetaan 1-3 % kovetinta. Lasikuitumattoa leikellään oman mielen mukaisiksi paloiksi ja kastellaan pensselillä puskurin pintaa. Päälle laitetaan maton palanen ja töpötellään märällä pensselillä matto märäksi. Näitä vaiheita jatketaan eteenpäin ja välillä töpötellään mattopintaa jotta saataisiin kaikki ilmakuplat pois lasikuitumaton ja puskurin pinnan välistä. Tarkoitukseen on olemassa myös ilmaustela.
Muottiin on hyvä laminoida 2-3 kerrosta kuitua, jolloin muotista tulee jämäkkä ja valmiin kappaleen teko on helpompaa. | 
| Vuorokauden päästä muotti irrotetaan puskurin pinnalta. Pinnasta irrotetaan mahdollisesti tarttuneet teipit kuumailmapuhaltimen kanssa. |
Valmiin kappaleen teko muotista | • Muotin sisäpinta teipataan maalarinteipillä ja sisälle laminoidaan 2 kerrosta mattoa.
• Töpötellään taas mahdolliset ilmat pois.
• Annetaan kuivaa kovettimen määrästä riippuen 8-20 tuntia.
• Irrotetaan kun kuivanut.
• Jos puskuri on tarttunut muottiin kiinni voi väliin kaataa vettä jolloin maalarin teippi kastuu ja liimapinta heikkenee. Annetaan veden vaikuttaa välissä 15-30min. säästytään turhalta repimiseltä.
• Teipit irrotellaan taas kuumailmapuhaltimen kanssa.
• Leikataan yläosan laidat haluttuun muotoon eli niin, että se istuu hyvin paikalleen.
|
Alaosan tekoPinnan teko | Aluksi puskuri hiotaan lamellilaikalla kauttaaltaan tasaisemmaksi. Näin pakkelia ei tarvita niin paljoa täyttämään epätasaisuutta. Kun pinta on tasaisempi, se puhdistetaan pölyttömäksi ja syvimpiin mahdollisiin koloihin vedetään lastalla lasikuitukitti. |  | Kitin kuivuttua pinnasta hiotaan karkealla hiekkapaperilla ylimääräiset pakkelit pois. Tämän jälkeen
puskuri ylikitataan muovikitillä. Kitti levitetään lastalla ja reilusti painaen.
Kuvissa puskuri kitattu 2 kertaa välillä hioen P80-hiomapaperilla käyttäen hiomatukea. |  | Tasaisemman pinnan saamiseksi kannattaa käyttää noin 40-50cm pitkää hiomahöylää, johon hiomapaperi kiinnitetään. Mitä pidempiä hiontatyöntöjä tehdään ja mitä pidempi hiomatuki on, sitä suorempi pinnasta yleensä saadaan. Hiontaa kannattaa tehdä joka suunnasta.
Koko puskurin pinnan ollessa muovikitin alla, helpottuu pinnan tasoittuminen, koska jos esiin tulee lasikuitu niin, on mahdollista, että se kohta jää patille. (Lasikuitu hioutuu huonommin kuin pakkeli..) |  | Puskuria on hiottu tässä vaiheessa 80, 120 ja 180 papereilla. Kun pinta alkaa olla joka puolelta niin tasainen, ettei kämmenellä tunnustellessa tunnu pinnassa heittoja voidaan puskuriin ruiskuttaa hiottava pohjamaali. |
Maalaus | Hiottava pohjamaali ruiskutetaan pintaan, jolloin pintaan jääneet hiomajäljet ja pienet kolot peittyvät. Tässä vaiheessa voidaan vielä korjata täysin maalatun pinnan esiin tuomia virheitä. Hiomavärin kuivuttua pinta hiotaan P500-800-vesihiomapaperilla veden kanssa todella sileäksi. |  | Puskuri voidaan koe maalata ohuella maalikerroksella joka hiotaan pois hiomatuen kanssa. Hiottaessa puskuriin jäävä maali ilmaisee heitot pinnassa. Käytä tässä vaiheessa automaalien kanssa yhteensopivaa maalia! Seuraavaksi puskuri maalataan pintavärillä. |  | Pinnan annetaan kuivua muutamia vuorokausia ennen mahdollisten roskien vesihiontaa tai puskurin aukkojen verkotusta. Mahdolliset roskat hiotaan P1500-vesihiomapaperilla veden ja myllytystahnan kanssa. |
Verkkojen ja asennus | Ilmanottoaukkojen verkot leikataan 1-3 senttiä suuremmiksi kuin aukot. |  | Verkkojen laidat taitetaan ilmanottoaukkojen laitojen mukaisiksi puskurin takapuolelle. |  | Tässä vaiheessa verkot on hyvä maalata. |  | Maalatut verkot liimataan kiinni liimatiivistemassalla. |  | Verkot paikallaan ja puskuri odottaa autoon asennusta. |  | Ja tässä valmis puskuri autossa paikallaan. |
Tarvittavat välineet• 2-3 neliötä lasikuitumattoa (maton vahvuus 450g)
• 2-3 litraa hartsia + kovete
• 1 rulla maalarinteippiä
• 1 rulla pakkausteippiä
• pensseleitä
• kulmahiomakone + katkaisu- & lamellilaikka
• lasikuitu- & muovikittiä
• hiomapaperia (P40-240)
• vesihiomapaperia (P600-1500)
• hiomatuet & -höylä
• hiottava pohjamaali
• pintamaali
• hiomatahnaa
• Mustaa maalia verkkoihin
• Liimatiivistemassaa
• Verkkoa.
Lasikuitupuskuri voidaan valmistaa myös tällä menetelmällä, vaikkakin olemassa on myös ”oikeaoppisempi" menetelmä.
Lasikuitumuotti voitaisiin ottaa "Muottivaha ja Gelcoat" -menetelmällä jolloin säästyttäisiin ylimääräisiltä pohjatöiltä. Tässä menetelmässä auton alkuperäinen puskuri vahataan siihen tarkoitetulla vahalla 5-7 kertaa ja pintaan pyyhitään irrotusneste. Gelcoat sivellään pintaan yhdellä peittävällä kerroksella. Gelcoatin kuivuttua laminoidaan 2-3 kerrosta kuitua jolloin muotin pinta jää Gelcoat pinnalle (Jälki huomattavasti sileämpi kuin teipin kanssa muotittaen). Kyseisen Opelin puskurin muotti oli niin huonopintainen ettei siitä voi Gelcoatin kanssa ottaa kopiota. Siinä syy teippaamiseen. Teipin avulla otin myös Lexuksen puskurista kopion, sillä menetelmä on ennestään tuttu ja toimiva. Puskuri: Teppo Näyhä
Teksti: Teppo Näyhä & Vesa Heikkinen |
|
Viimeksi päivitetty ( 01.06.2007 )
|
