Päävalikko
Etusivu
Keskustelufoorumi
Kerhotuotteet
UKK / FAQ
Liity jäseneksi!
Uutiset
Liity jäseneksi!
FinToys
Kumppanit
Kirjasto
Tapahtumat
Kilpailut
Linkit
Ota yhteyttä
Haku
Etusivu arrow Kirjasto arrow Koeajot, testit yms. arrow Koeajossa uusin Celica
 
Advertisement
 
Koeajossa uusin Celica PDF Tulosta
Kirjoittanut Pasi Hassinen   
09.12.2006
Entä miten käy karvahattu-Celicalle Rankaisijan kyydissä?

Celica sivusta

Ensimmäiset mielikuvat uudesta Celicasta olivat muodostuneet vain muiden koeajoraporttien perusteella ja muutaman tosielämän havainnon perusteella. Enkä tätä autoa ole liikenteessa kovin monesti edes nähnyt. Mielikuva kertoi vähän hassun tai paremminkin oudon näköisestä autosta, joka ei ainakaan paperilla vaikuttanut mitenkään ihmeelliseltä.

 

Celican ohjaamo

Oikeastaan koko homma lähti liikkeelle viime viikolla kun joku Fintoyssilainen puhui Toyotan nettisivulta löytyvästä esiteläjästä. Ja sieltähän niitä saikin tilattua. Parin päivän viiveellä tulivatkin, uunituoreet esitteet. Samalla heräsi halu tutustua Celicaan ja täytinkin netissä lomakkeen, joka ilmaisi koeajohalukkuuteni. Sen jälkeinen viikko oltiinkin yhteydessä Tammer-Autoon lähes joka päivä kun he yrittivät hankkia minulle toivomaani T-Sport -mallia. Tämä ei ikävä kyllä onnistunut, koska edellinen koeajaja oli tuhonnut auton moottorin yrittämällä vaihtaa ilmeisen suuresta vauhdista kuutoselle - päätyen kolmoselle... Esittelijän mukaan Celican T-Sport kestää 11000rpm mutta tämä meni reilusti yli ja seurauksena välitön tuho. Mutta tavallisen Celican he voisivat minulle pääkaupunkiseudulta haettaa. Tässä vaiheessa voisinkin jo oikeastaan lohkaista kehuja liikkeen myyntipäällikölle erinomaisesta asiakaspalvelusta.


Paperitöiden jälkeen siirryttiinkin sitten tutustumaan itse autoon. Siinähän se seisoi pihalla - juuri pesty ja tankattu yönmusta pikkusportti. Ensivaikutelma oli hyvin positiivinen. Kojelauta oli tyylikkään linjakas ja kaikki varoitusvalot ja mittarit luonnollisesti juuri siinä missä pitää ja mihin on japanilaisissa totuttu. Ajoon lähtö oli siis hyvin helppoa. Wanhan MR2:n omistajana olin suorastaan yllättynyt miten saman tuntuisia autot olivat. Etenkin moottori oli ihan yhtä kuminauhamainen. Alakierroksilla ei mitään järisyttävää vaan mietoa, mutta sitkeän tuntuista vääntöä. Moottori ei jupita vastaan ison vaihteen ja pienten kierrosten yhdistelmästä. Keskialueelta löytyi myös tuttu hieman odottava tunne - kohta mennään. Yläkierroksilla Celica liikahtaa ihan pirteästi kokoisekseen niinkuin odottaa saattaakin. Moottorin liiankin sivistynyt ääni hieman lommotti vaikutelmaa. Tällaisena tämä kuulostaa ihan liian perheautomaiselta, kyllä näin linjakkaan menopelin soisi hieman murisevan!      

Mittaristo          Celica edestä

Erityisen ilahtunut olin alustaan. Se oli jämäkkä ja suorastaan imi autoa tiehen. Mutkainen tie oli yhtä iloa. Koeajolenkin aikana luntakin tuprutti oikein tuvan täydeltä joten talviajo-ominaisuudetkin saattoi kokea. Celica oli varustettu kitkarenkain, joihin suhtauduin hieman epäillen enkä näin lähtenyt kokeilemaan mitään ihmeellisempää. Lenkin aikana auto käyttäytyi hyvin sivistyneesti suuremmin välittämättä liukkaasta tien pinnasta. Toki se puski kaasulla ja peränkin sai irti - käsijarrulla. Muuten hyvin neutraali ajettava ja edelleenkin kovin perheautomainen. Etupenkit antoivat hyvän tuen eikä takapuoli puutunut koko illan kestäneen ajelun aikana. Takapenkkiläisen mukaan sielläkin istui ihan suhteellisen kivasti - tosin toista henkeä sinne ei enää mielellään tunkisi. Takapenkki on selvästi muotoiltu vain kahdelle ja tämän todistaa vilkaisu rekisteriotteeseenkin. Muuten tilat sisällä ovat hyvät ja sisätila näyttää numeroa suuremmalta kuin se todellisuudessa on. Tuulilasi heijastaa kojelautaa välillä aika rumasti ja jotenkin sai aikaan pientä jatkuvaa näköhäiriötä silmissäni. Jossain kohti tuntuu vääristävän vähän.

    
Takakontti on tämän malliselle autolle mielestäni oikein runsas. Mutta pitää muistaa, että mittapuuna on todellakin ykköskoppainen MR2, johon ei mahdu edes kaljakori. Celicaan niitä menisi varmasti monta. Penkinlämmitin oli ilmeisesti rikki - valo kyllä syttyi, mutta ahteri ei suuremmin lämmennyt. Lämmittimen katkaisija kyllä kuumeni kovasti, joten liekö ollu kyse penkinlämmittäjän katkaisijan lämmittimestä? Pikantti yksityiskohta, heh. Lisäksi huomasin molempien etuovien päällä olevan tiivisteen käpertyvän mielellään väärälle puolen verhoilua. Tässä vaiheessa helppo kääntää takaisin, mutta iän myötä saattaa osoittautua ongelmalliseksi. Pimeässä ajaessa kirkkaat ja tehokkaan tuntuiset ajovalot rajaavat maailmaa vähän ikävästi. Juuri mitään heti valokeilan ulkopuolella olevaa ei kunnolla näe, niin terävä raja on. Lyhyiden ja pitkien valojen ero ei ole suurensuuri, mikä on kuljettajalle hyvä koska koko ajan on paljon valoa tiellä, mutta havaitsin että vastaantulijat vilauttelee herkästi omia valojaan luullessaan Celican pitkien olevan vielä päällä. 
     

Kuusi pykälää

Rengastus 

Kuusivaihteinen laatikko tuntui hyvältä. Suurin vaihde tosin on todellinen ylivaihde, joka varmasti vähentään tuntuvasti moottoritiekulutusta, mutta normaalilla 80-rajoituksella vitonen on parempi. Kutonen on muuten mielestäni aika hyvä säästämään sakoilta. Koska kierrokset laskee reiluun kahteen tuhanteen eikä voimaa ei ole enää paljon käytössä asettuu ajonopeus noin yhdeksään kymppiin kuin itsestään. Isommissa ylämäissä kyllä tekee jo mieli viitosta... Muuten loota oli suhteellisen täsmällinen, tosin MR2 menee vielä selvästi edelle. Peruutusvaihteen hassu kuorma-automainen varoituspiipitys sai jo naurua aikaan, onneksi se ei kuulu ulos asti!   

  
Renkaina autossa oli ihan laatumerkkiset kitkat - kooltaan 205/50-16. Luonnollisesti aika pehmeät kumit, mikä mielestäni korostui äkkijarrutuksissa. Mutkaisella tiellä sitä ei suuremmin huomannut. Rengasmelu oli sitä vastoin aika kova uudelle autolle! Sitten hintapolitiikkaan. Perushinnaltaan 225 tmk ja näillä lisävarusteilla (ilmastointi) kympin enemmän. Mitäs sillä sitten saa? Auton jolla on helppo vaimonkin ajaa ja jonka muotoilu taatusti kääntää päitä. Normaalikäyttöön aivan riittävän suorituskyvyn, mutta mitään räjähtävää tämä ei tarjoa. Sitä varten on T-Sport (280 tmk) tehty. Autosta puuttuu se jokin, mikä saa innostumaan. Tällaisenaan tämä tuntuu 2-litraiselta perheautolta, jossa on mainio alusta - ja on kallis sellaiseksi. Tämä ulkonäön ja suorituskyvyn ristiriita herättää ainakin allekirjoittaneessa suuren halun päästä kokeilemaan räväkämpää T-Sporttia - tällaisenaan auto on sangen laadukas lammas suden vaatteissa.

Tavarankuljetustila no.1

Tavarankuljetustila no.2
      
Hyvää: Alusta

Huonoa: Suomen autoverotus

Teksti & kuvat: Pasi Hassinen

Viimeksi päivitetty ( 22.01.2007 )
 
< Edellinen
© 2007 Toyota Club of Finland