Päävalikko
Etusivu
Keskustelufoorumi
Kerhotuotteet
UKK / FAQ
Liity jäseneksi!
Uutiset
Liity jäseneksi!
FinToys
Kumppanit
Kirjasto
Tapahtumat
Kilpailut
Linkit
Ota yhteyttä
Haku
Etusivu arrow Kirjasto arrow Koeajot, testit yms. arrow Koeajoraportti: Toyota Corolla Linea Sol Wagon 1,6 VVT-i
 
Advertisement
 
Koeajoraportti: Toyota Corolla Linea Sol Wagon 1,6 VVT-i PDF Tulosta
Kirjoittanut Mika Latvala   
11.12.2006

Toyota Corolla Linea Sol Wagon 1,6 VVT-i

Toyota Corolla uudistui täysin vuoden 2002 alusta ja saavutti heti valtaisat myyntiluvut. Eipä edes ihme, sillä Corolla on todella kasvanut edelliseen korimalliin verrattuna niin leveyttä kuin pituuttakin ja lisäksi sisätiloissa on tapahtunut huomattavaa kohennusta! Kojelaudan ilme on silti tutun Toyotamainen.

Kaikki hallintalaitteet toimivat kuin unelma, viikset ja katkaisijat toimivat pehmeän äänettömästi ja lisäksi perinteinen Corollamainen vilkun "säksätys" on saatu poistettua häiritsemästä. Lisäksi hallintalaitteiden muotoilu on perinteistä pehmeämpää ja tällä sekä alustan muutoksilla on saatu autoa enemmän Eurooppalaista ostajaa miellyttäväksi.

Näillä eväillä päätin sitten noutaa edellämainitun auton viikonlopuksi koeajoon jotta ehtisin tutustua autoon paremmin. Soitin Toyota Kaivokselaan yritysmyyntiä hoitavalle Erkki Vesteriselle ja hän lupasikin minulle auton. Perjantaipäivä kuluikin sitten töissä enemmän tai vähemmän töitä tehden, sillä uusia autojahan on aina mukava käydä tyypittämässä! Iltapäivällä sitten tapasin Vesterisen Kaivokselassa ja sen pidemmittä puheitta sain avaimet kouraan ja lähdin takapihalle kaivamaan autoa esittelyautojen joukosta.

Vesterinen oli varannut käyttööni todella kauniin tummansinisen farmarin, väriltään Orion Blue (Corollan ainoa tehdastilausväri). Väri oli auringonpaisteessa todella silmäänpistävän hyvännäköinen ja tässä kohtaa hieman harmitti kun olin kuukautta aikaisemmin ehtinyt tilaamaan oman autoni graniitinvärisenä…

Noh, avaimessa olevasta kaukosäätimestä lukot auki ja sisälle. Siellä odotti positiivinen yllätys, sillä Sol -mallissa vakiona oleva Optitronic -mittaristo on käsittämättömän selkeä jopa auringonpaisteessa! Muutenkin auto tuntui jopa tällaiselle pitkälle 187 cm miehelle heti jotenkin käteensopivalta, ainoastaan ratti tuntui olevan jotenkin kaukana mutta kuitenkin auto on ensimmäinen Corolla jossa kuljettajan istuinta ei tarvitse laittaa takimmaiseen asentoonsa jossa mahdun ajamaan! Jotain muutosta siis on todella tapahtunut sisätiloissakin.

Hallintalaitteet ovat oikeilla paikoillaan, ainoastaan istuinlämmittimen kytkintä piti hakea, sillä se on sijoitettu keskikonsolin alareunaan, ikään kuin vaihdekepin "taakse" kuljettajan paikalta katsottuna.

Moottori käynnistyi kylmänäkin -12 asteen pakkasessa ongelmitta ja mitään ylimääräisiä ääniä ei kuulunut. Tyhjäkäynti asettui vajaaseen 2000 kierrokseen minuutissa ja odottelin hetkisen moottorin lämpenemistä tutustuen samalla kojelaudan ilmeeseen. Sol -mallissa on vakiona sähkölasit kaikissa ovissa sekä kauko-ohjattu keskuslukitus. Mukavuusvarusteita, joita ei Corollaan vielä 10 vuotta sitten tarvinnut haaveillakaan! Koeajoautoni oli lisäksi varustettu ilmastointilaitteella, jota tosin näillä talvikeleillä ei tarvittu ollenkaan. Kojetaulun alumiini-look on myös urheilullisen tuntuinen, joskin itse olisin ehkä enemmän arvostanut jotain puujäljitelmää.

Vihdoin lämpömittarin viisari värähti sen verran ylöspäin että uskalsin lähteä liikkeelle. Lämmityslaite vaikutti erittäin tehokkaalta sillä lämmintä alkoi tulla sisäänkin heti kun mittari vain hiemankin näytti lämmintä! Lisäksi koeajoviikonlopun aikana olleet parinkymmenen asteen paremmalla käyneet pakkaslukematkaan eivät aiheuttaneet autolle mitään ongelmia pientä takaovien lasien huurtumista lukuunottamatta. Näillä pakkasilla itse auto pysyi kyllä lämpimänä mutta takaovien lasit jostain syystä huurtuivat jo pelkästään yksinään ajaessa ja kun autoon tuli 2 henkilöä lisää, ei ongelma ainakaan helpottunut yhtään.

Liikkelle lähtö sujui automaattivaihteistoon tottuneelle kytkinjalallenikin yllättävän helposti. Kytkin toimii jouhevasti ja kytkimen ja kaasun yhteistoiminta oli luonnikasta. Ensimmäinen yllätys tuli autoliikkeen pihasta poistuttaessa kun jarrujen tehokkuus yllätti kuljettajan täysin - Liukkaalla tiellä ABS -jarrut joutuivat tositoimiin kun painoin jarrua turhankin runsaasti!

Maantielle pääsyn jälkeen nopeusmittari kipusi yllättävänkin rivakasti satasen paremmalle puolelle ja 1,6 -litrainen moottori (3ZZ-FE) tuntui erittäin puhdikkaalta. Vääntöä riitti heti 1500 kerroksen jälkeen ja vaihteita ei kovasti joutunut käyttämään. Vitosvaihteella pärjäsi jo alle 60 km/h ja tämä oli erittäin positiivinen piirre näinkin pienelle bensakoneelle. Muutenkin tehoa tuntui löytyvän arkikäyttöön riittävästi ja kun kierroslukumittarin vain uskalsi päästää 4000 tuntumaan, löytyi potkua jo enemmänkin! Maksimissaan koneesta luvataan 81 kW, eli 110 hv 6000 minuuttikierroksessa. Vääntöä on 150 Nm 4800 r/min.

3ZZ-FE -moottorin teho- ja vääntökäyrät


Autossa on vakiovarusteena Toyotan oma audiojärjestelmä kuudella kaiuttimella ja tämä pelittää normaalille kuljettajalle täysin riittävästi. Paatuneempi hifisti tosin hieman vierastaa kumisevaa bassoa sekä takana diskantin puuttumista mutta radion puheohjelmille äänentoisto oli varsin kohtalainen. Lisädiskantit on sijoitettu peilien manuaalisäätöjen paikalle ja ne on vieläpä suunnattu kohtuullisen hyvin kuljettajaa sekä matkustajaa kohti.

Kulutuslukemat olivat mielestäni yllättävän suuret. Koeajolenkkini koostui suurelta osin maantieajosta (noin 550 km), vain vajaa 20% oli kaupunkiajoa (noin 95 km). Keskikulutus tälle ajolle oli 7,7 litraa / 100 km, tosin täytyy ottaa huomioon melkoisen kova keskinopeus maantielenkin aikana. Jotenkin olisin kuitenkin odottanut näinkin uudelta autolta pienempää kulutusta sillä edes maantielenkin aikana en saanut keskikulutusta laskemaan alle seitsemän litran sataa kilometriä kohden. Kulutukseen tosin saattoi vaikuttaa auton "uutuudenkarheus", sillä mittarissa oli vain 290 kilometriä kun sain auton käsiini! Lisäksi pakkanen oli yli 10 asteen koko matkan ajan. Toyota lupaa autolle yhdistettynä kulutuksena 7,2 litraa / 100km joten luultavasti noihin lukemiin olisi päästy kunhan sisäänajo olisi ollut ohi ja keli hieman kesäisempi.

Sol -mallissa on vakiona 15 -tuumaiset renkaat (195/60 HR 15) ja mielestäni tämä oli suuntana parempi kuin Terra -mallin tyytyminen 14 -tuumaisiin 1,6 -litraista mallia lukuunottamatta. Ajotuntuma oli korostetun tarkka ja kitkarenkaillakin auto käyttäytyi erittäin mallikkaasti! Ohjaustehostin on sähköinen ja tehostusta ei ole kovissa vauhdeissa enää ollenkaan ja tämäkin lisää tuntoa maantiellä.

Tavaratilassakin on tapahtunut parannusta. Pyöränkotelot ovat erittäin pienet ja lisäarvoa tuovat kuormansidontelankit. Edellisestä korimallista tuttua verkkotaskua takaluukun sivussa ei enää ole, mutta erilaisia lokeroita ja koteloita on huomattava määrä joten kokonaisuudessaan tavaratilakin on erittäin onnistunut. Yleisilme on siisti ja ainoa negatiivinen puoli löytyi melkoisen köyhästä valaistuksesta, tämäkin oli edellisessä korimallissa parempi.


 

Wagonin tavaratila oli miellyttävä yllätys

Kokonaisuutena autosta jäi mieleen tunne, että auto sopi käteen kuin hanska. Ainoana puutteena ajoasennon suhteen oli ratin pituussäädön puuttuminen mutta tähänkin tottui nopeasti. Säätimet ja vivut toimivat jouhevasti ja mittaristona Optitron oli selkein koskaan näkemäni perinteinen analogimittaristo. Koeajoauton listahinta on 21 240 euroa ja auto mielestäni on paras koskaan tehty Corolla. Verohuojennuksen mukanaan tuoma hinnanalennus tuo lisäksi auton hinta-laatusuhteen erittäin hyvälle tasolle.

--------------------------------------------------------------------------------
teksti: Mika Latvala (C-Man), kuvat: Toyota Auto Finland

 

Viimeksi päivitetty ( 14.12.2006 )
 
< Edellinen   Seuraava >
© 2007 Toyota Club of Finland